Steinerpedagogiikka

Etusivu » Steinerpedagogiikka

Niin steinerkoulun kuin peruskoulunkin tavoite on sama; tukea lapsen kehitystä ajattelun, tunteen ja tahdon alueilla. Opetuksen erilaisia lähtökohtia ei pidä pelästyä: opetus on laadukasta ja oppilasta motivoivaa. Opettajan tehtävänä on paitsi kasvattaa lapsia, myös kasvaa itse.

Alkuopetus steinerkoulussa tapahtuu lähinnä runojen, lorujen ja satujen kautta. Niiden antina ovat mm. moraaliset opetukset.
Niiden avulla aloitetaan myös kahden vieraan kielen opetus ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kymenlaakson steinerkoulussa nämä kielet ovat englanti ja venäjä.
Toki lapset opettelevat asioita muutenkin, kuin vain leikkimällä. Silti kokemuksellisuus eli itse tekeminen jatkuu läpi koko koulun.

Monipuolisella taiteellisella työskentelyllä kehitetään tunne-elämän lisäksi älyä ja tahtoa. Käsin tekemällä lapsi saa otteen oppimisesta konkreettisesti. Työvihkojen tekeminen itse auttaa lasta käsittelemään saamaansa tietoa. Yhteydenpito ja yhteistyö kodin ja koulun välillä on myös tärkeää. Näin lapsen elämässä tapahtuvat muutokset tulevat opettajan tietoon, ja vanhempien osallistuessa koulun toimintaan lapselle muodostuu turvallinen kasvuilmapiiri.

Steinerkoulun ilmapiiri pyritäänkin pitämään stressittömänä, eikä lapsia kilpailun vuoksi vertailla keskenään. Tämä ei tarkoita sitä että steinerkoulussa lapsista ei kasvaisi muihin oppilaitoksiin sopeutuvia nuoria. Kun itsetuntemus ja itsetunto saavat kehittyä rauhassa lapsen tahtiin, pystyy hän keskittymään omiin suorituksiinsa.

Steinerkoulussa oppilaat saavat oman uskontokuntansa mukaista uskonnonopetusta. Antroposofiaa koulussa ei opeteta.
Oppilaat saavat erityisannoksen liikuntaa esimerkiksi eurytmiatunneilla. Se on liikuntataiteen muoto, jossa lapset oppivat niin sosiaalisia kuin liikunnallisiakin kykyjä.

Vaikka taideaineita opetetaan paljon, koulun pääsyvaatimuksena ei ole taiteellinen lahjakkuus.

Viisi poikaa istuu yhden pöydän ääressä piirtämässä. Viereisen pöydän ääressä istuu neljä tyttöä piirtämässä. Molemmilla pöydillä on useampi erilainen luonnonkukka lasisessa lasissa. Pöydillä näkyy piirustuksia kukkasista ja erivärisiä puukyniä.

Eero Veli Peltonen

10.5.1950─22.4.2023

 

22.4.2023 Eero Veli Peltonen siirtyi henkiseen maailmaan. Hän työskenteli steinerkoulun opettajana ja opettajien kouluttajana Kazakstanissa, Venäjällä, Ukrainassa ja Suomessa lähes viisikymmentä vuotta. Elävän kosketuksen koulumaailmaan hän säilytti viimeiseen elinpäiväänsä asti. Kymenlaakson steinerkoulussa hän oli viime ajat opettajakunnan jäsen ja tuntiopettaja. Eero kantoi huolta steinerkoulujen tulevaisuudesta, yksilön tarpeiden huomioon ottamisesta opetuksessa. Hän kirjoitti viimeiseksi jääneessä kirjoituksessaan steinerkoulujen tehtävästä seuraavasti: ” Jokainen on yksilö, ainutkertainen yksilö. Omine ainutkertaisine mahdollisuuksineen. Niitä mahdollisuuksia kasvatuksen ja opetuksen on autettava kasvamaan. Vain itsenäinen yksilö voi olla todella sosiaalinen. Ilman yksilöllisyyttä on vain lauma, eikä ihminen ole laumaeläin. Ihminen liittyy ryhmiin tai on liittymättä omasta yksilöllisestä tahdostaan. Itsenäiset yksilöt, jotka saavat omat voimansa täyteen käyttöön, hyödyttävät myös yhteiskuntaa. Sitä yhteiskuntaa, josta he itse aikanaan päättävät. Jos yritetään liian varhain kasvattaa jonkin kuvitellun tulevaisuuden palvelukseen, tehdään vain hallaa tulevaisuudelle. Taimen on saatava kasvaa taimenen ehdoilla, että se voi kasvaa vahvaksi puuksi.”

Eero Peltonen syntyi pienviljelijäperheeseen Asikkalassa. Perheessä soitettiin ja laulettiin kansanlauluja, Merikannon lauluja, ja isä soitti viulua. Lukemaan Eero oppi jo 4-vuotiaana. Käsite ”tiedon rajat” tuli hänelle tutuksi omassa pihapiirissä. Nimittäin pihaa reunusti pieni puro, joka oli pikku pojalle ”tiedon raja”.

Siihen aikaan lapsetkin osallistuivat talon töihin kykyjensä mukaan, eikä vappumarsseille lähdetty. Sen sijaan Eeron kodissa vappua saatettiin viettää pellolla lantaa levittäen. Sittemmin perhe muutti Lahteen, ja siellä Eero kirjoitti ylioppilaaksi.

Jyväskylän yliopistoon hän kirjoittautui opiskelemaan psykologiaa, mutta se maailma oli hänelle pettymys eikä vastannut hänen ihanteitaan. Alkoi etsimisen vaihe. Steinerpedagogiikka vastasi niitä ihanteita, joita hän kantoi sielussaan. 1970-luvulla perustettiin Tampereen steinerkoulu ja Eero tutustui koulun perustajaan, Kaisu Virkkuseen. Kaisu kutsui hänet kouluun töihin ja heistä tuli pitkäaikaisia työkavereita.

Eero sai vastuulleen jo 24-vuotiaana koululuokan. Hänestä kehittyi koulujen perustaja, ajattelija, jonka innostuksen muistavat kollegojen lisäksi monet hänen entiset oppilaansa ympäri Suomen aina Vaasaa, Seinäjokea, Tamperetta ja Kuusankoskea myöten.

Vuodesta 1985 Tampereella alkoi Steinerkasvatus-lehden ja Antroposofisen aikakausilehden julkaiseminen.  Tärkeimpinä sisältöinä nousivat esille kasvatuksen periaatteet ja niistä painavimpana ihmisen henkisen vapauden periaate sellaisena, kuin Rudolf Steiner sen esittää teoksessaan Vapauden filosofia. Eero toimi Steinerkasvatus-lehden päätoimittajana alusta asti, noin viisitoista vuotta. Hän ei vain kirjoittanut artikkeleita, vaan osasi asentaa painokoneet, taittaa ja painaa kirjallisuutta.

Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1990-luvun alussa alkoi suomalaisten steinerpedagogien työ entisissä tasavalloissa. Yliopistojen, koulujen ja Opetushallituksen viranomaiset Kazakstanista, Ukrainasta, Venäjältä ja Suomesta perustivat ”Eurooppalais-aasialaisen yhdistyksen steinerpedagogiikan tukemiseksi”, jossa Eero toimi puheenjohtajana. Yhdistyksen tehtävänä oli edistää steinerkoulujen toimintaa ja järjestää koulutusta uusille aloitteille. Moskovan pedagogisessa yliopistossa toimi kaksivuotinen steinerpedagoginen seminaari yliopisto-opiskelijoille ja Eero toimi seminaarin vastaavana opettajana.

2000-luvulla työ Venäjällä päättyi. Alkoi uusi elämänvaihe.  Eero yhdessä puolisonsa Antoninan kanssa siirtyi jatkamaan pedagogista työtä Suomeen. Heidän työnsä mahdollisti uuden steinerkoulun, Kymenlaakson steinerkoulun tulemisen Suomeen.

Eero Peltonen oli monelle steinerkoulun opettajalle erittäin tärkeä henkilö, koska hän avasi heille tien steinerpedagogiikkaan. Hän oli erittäin tärkeä myös sadoille oppilaille, jotka olivat hänen opetuksessaan. Hänen läsnäolevuudessa ihmiset kokivat, että heidän ajatuksiaan otettiin vakavasti. Eeron vapaudenkäsitykseen kuului, että ihmisten on perusteltava näkökulmiaan ja väitteitään. Vain tällä keskustelukentällä voi syntyä vapaiden ihmisten kohtaaminen.

  – Antonina Oittinen

  – Helena Inkeröinen

  – Pekka Asikainen

Harmaahiuksen mies istuu järvimaiseman edessä.